Tallipäiväkirja

Tallipäiväkirjasta löytyy enimmäkseen hevosten treenauskertomuksia, välillä myös kisoja ja tallielämää. Etsi-toiminnolla löydät parhaiten jonkin tietyn hevosen tekstejä. Enjoy.

o. Szemere ja o. Sandór Radon, jouluista häppeninkiä

14.12.2008 Valjakkokisaajamme, Serre ja Santtu esiintyvät tätä nykyä parivaljakkona, ja ovatpa ehtineet ottaa jo yhden sijoituksenkin yhdistetystä kisasta. Näin joulun alla kaikkialla on jouluista häppeninkiä ja häslinkiä, niin meidänkin kylällämme, jossa järjestettiin joulumarkkinat. Meidän tallilta oli pyydetty jotain hevosmaista toimintaa mukaan, ja päätös oli helppo, kun kokeneet konkarit pistettiin hommiin. Aamulla tallityttöjen kanssa harjattiin Serre ja Santtu kiiltäviksi ja valjastettiin meidän komean kouluosuuteen tarkoitetun kärryn eteen. Hepat, ajaja ja kärry saivat jouluista somistusta havuilla, punaisilla nauhoilla, kulkusilla sekä tonttulakeilla. Johan oltiin valmiit hölkkäämään aurattua, sulaa tietä pitkin kylänraitille kaikkien ihasteltavaksi. Mukaan otettiin toki satuloitu Sacagawea eli Sanni-poni, pilkullinen amerikanponi, kaikkien lasten ihastus, talutusponiksi.
Rattoisa päivä kului korttelin ympäri ihmisiä kuskaten. Orit käyttäytyivät hyvin, Serre-pappa hillitsi nuorikon sinkoiluja ja pyrin pitämään lapset poissa taputtelemasta. (Sanni kyllä otti kaiken huomion vastaan mitä sai!) Lapsiperheet pakkautuivat vilttien sekaan kärryihin, lapset mykkinä ihastuksesta ja vanhemmat vanhoja hyviä aikoja muistellen. Markkinoiden kojuista yksi tuttu myyjä toi hepoille kauralyhteen joululahjaksi, ja sehän katosi hyvin äkkiä parempiin suihin. Pitkän päivän jälkeen lähdettiin hyvillä mielin kotiin päin. Serre ja Santtu harjattiin läpi, tosin melko pikaisesti, niillä kun oli kova kiire päiväruuille. Illalla molemmat pääsi vielä omiin tarhoihin käppäilemään ja ihastelemaan hiljalleen tippuvaa lunta.

t. Zitahaya KTN & t. Zhufia KTN, talvielämän kääntöpuolia

10.12.2008 Nyt on hommia tekeville hepoille ruuvattu hokit jalkoihin ja ah, kun niillä saa tuhoa aikaan. Tänään Zita ja Fia ontuivat ruhjeilla sisälle, tytöt oli ottaneet "vähän" yhteen. Fialla oli iso palkeenkieli vasemmassa koivessa, naarmuja pitkin jalkaa ja vasenta kankkua, Zitalla ryntäissä rumat hampaanjäljet, naarmuja ja etusen vuohisessa hokin raapaisu. Jessus sentään mitä riitapukareita. Onneksi ei sentään oltu keskellä kuuminta kisakautta, tammikuussa odottaisi hyppyloma joka tapauksessa, näiden kohdalla se alkaisi nyt.
Molemmat tuittupäät saivat desinfiointiainetta, suihkuttelua kylmällä vedellä pitkin päivää, haavaspreitä ja isoimpiin ruhjeisiin erinäköisiä siteitä ja hauteita. Fian vasen takajalka oli pahin, se ei illalla suostunut varaamaan sille yhtään. Zita sen sijaan alkoi riehumaan iltaruokien aikaan niin, että päätettiin pistää se jo seuraavana päivänä pihalle tuulettumaan.
Seuraavana aamuna Fia ontui todella vaivalloisen näköisesti pesupaikalle kylmättäväksi, ja eläinlääkärin kanssa konsultoinnin jälkeen aloitettiin antibioottikuuri. Samoin suihkuttelua jatkettiin useamman kerran päivässä. Fia näytti todella surkealta masistellessaan pää roikkuen karsinansa nurkassa, mutta söi sentään ruokansa. Saa nähdä, päästäänkö tästä hiljalleen paranemaan ilman infektioita ja imppareita.
Zita sen sijaan oli säästynyt jaloistaan lukuunottamatta pieneksi osoittautunutta raapaisua, ja jo seuraavana päivänä se pääsi pariksi tunniksi tuulettumaan yksin minitarhaan. Karsinasta se ei lähtenyt vauhdilla kuten yleensä, mutta kumminkin ilman suurempia kannutuksia. Sen sairasloma kestää vain niin pitkään kun hepan pää kestää lomaa, toivottavasti edes loppuviikon niin haavat umpeutuisi.

t. Nadezhda, pr-hommissa

30.11.2008 Natte on meidän tallin ylpeys, muotovalio, champion ja kantakirjattu. Tottakai se pitää käyttää hyödyksi. Tänään siis sliipattiin tallin johtotähti filmitähtikuosiin ja napattiin kuvia tallin esitteisiin, kisakutsuihin, julisteihin ynnä muihin.
Natte viettää leppoisia eläkepäiviä yli kaksikymppisenä mammana, ja on nyt kasvattanut hiukan talviturkkia. Sen ruokkoamiseen menikin aikaa. Aurinkoisena, kauniina lumisena päivänä kiinnitin Naten ulos puomille ja pöllytin karvaa oikein olan takaa. Hännän pesin ja selvitin, samoin harjaa siistin veitsellä ja nappasin otsatukasta ylimääräset pois. Myös vuohiskarvat koki trimmausta. Paikalle kutsuttu valokuvaaja suositteli vielä shineä, karvakiillotusainetta, persuksille ja sitten vanha, kulahtanut ja repsottava riimu vaihtui aivan iskemättömään, raikkaan väriseen merkkiriimuun. Johan oltiin valmiita. Natte ei välittänyt yhtään pahaa, bis-kehien konkarina vain nautti ehostuksesta.
Kuvaaja otti meistä kuvia yhdessä ja erikseen, kentällä, tiellä ja (siivotulla) tallipihalla. Natte patsasteli ja esiintyi todella edukseen, seisoi kuin tarvitsi ja höristeli korviaan, nosteli kinttujaan kuin paraskin paraatikoni. Se sai kehuja valokuvaajalta ja tottakai taskusta löytyi pari porkkanaa mamman kultamurulle.
Raskaan filmauksen päätteeksi irtojuoksutin Nattea hetken maneesissa ja palautin vielä illaksi kavereiden luo tarhaan.

o. Zhirinov KTN, vauhtia ja vaarallisia tilanteita

20.9.2008 Tänään käytiin vielä Sillin kanssa riehumassa maastoesteillä, ennenkuin liukkaat loskakelit iskevät päälle. Orihan on kokenut kisakonkari ja sen kanssa ollaan rymytty pitkin puskia monta kesää.
Tänään sää suosi ja Silli oli ihan intopinkeänä, kun lähdettiin pitkästä aikaa tallilta suoraan esteille päin. Varusteina oli estesatulan lisäksi Sillin kaksista kuolaimista vahvemmat, martingaali, vatsapanssari ja neljät suojat. Sekä turvaliivi. Nyt lähdettäisiin tositoimiin.
Hölköteltiin kevyttä ravia pitkät pätkät, jotta päästiin rantaan maastoesteiden luvattuun metsään. Näitä on värkätty sadat työtunnit ja maastoesteemme mahdollistavat kaikista vaativimpien kenttäkisojen järjestämisen. Jatkettiin verryttelyä laukka-ympyrällä, ja testasin että jarrut toimii, kaasusta kun ei ollut epäilystäkään. Aloitettiin parilla verkkahypyllä, matalalla banketilla. Sen päälle tuli yleensä kaksi laukka-askelta, mutta Silli liioitteli hypyt ja suihkaisi koko höskän yhdellä askeleella. Sen jälkeen tulikin ohjelmaan pysähdys ja peruutus. Silli kun kerran lähti ilman että siihen puuttui, se tuppasi lähtemään aina vain useammin ja enemmän, jolloin homma muuttui vaaralliseksi. Tultiin banketti uudestaan, nyt liioitellun hitaasti, ja kaikki meni nappiin. Sitten laskeuduttiin rauhallisesta laukasta pari kertaa yksi porras ja jatkettiin mäen päällä olevalle haudalle. Silli alkoi käymään ylikierroksilla ja tasattiin molempien hengitystä hetken kävelyllä. Kävin mielessäni läpi vaativan banketin: ylös, hauta, pysty, ylös, risuaita, alas, hauta, alas. Huhhuh. Viritettiin sopiva laukka parilla ympyrällä, vedin syvään henkeä ja lähdettiin banketille. Onneksi Silli oli mennyt näitä ennenkin, ja sain luottaa siihen, että se menisi kaiken, niin kuin tekikin. Keskityin itse tarkasti asentooni ja siihen, että pysyin tarkasti liikkeen mukana. Silli keskittyi täysillä kun tajusi tehtävän, ja kokosi itsensä mitä mallikkaimmin. Voi että on tämä on kivaa mitä sopivimman hevosen kanssa! Tultiin sama vielä toisesta suunnasta, Silli ei epäröinyt missään kohtaa ja keräsi jalkansa alleen. Sitten käveltiin "laavutrippelille", siis pituusesteelle, joka tultiin reipasta laukkaa. Joku voisi sanoa hiukan holtitonta. No meillä oli kivaa. :)
Hölkättiin hymy naamalla kotiin päin ja tietysti käveltiin viimeinen vartti. Tallilla hehkutin kaikille miten hieno Silli oli ollut. Rakastuin kenttäratsastukseen aina uudestaan! Heppa ja varusteet saivat hellän hoidon, Silli verrytteli vielä illalla maitohapot pois tarhassa, kevyt loimi niskassaan.

t. Jelena Radon, ähkyilijä

15.9.2008 Jelena on meillä vielä ensimmäistä vuottaan, ja se ostettiin meille hieman hämärästi, en koskaan nähnyt tai jutellut entisen omistajan kanssa. Nyt kaikin puolin terve ja iloinen tamma näytti kääntöpuolensa. Kun ensimmäiset ähkyoireet alkoivat, ei kellään ollut tietoa, mikä kumma nyt voisi olla kyseessä. Tamman karva oli myös mennyt kiillottomaksi ja huonoksi, mutta arvelimme sen liittyvän normaaliin karvanlähtöön. Jatkuvat lievät ähkyoireet hermostuttivat koko talliväkeä, kun piti seurata, että pitäisikö taas lähteä kävelyttämään. Kun edistystä ei tapahtunut mihinkään suuntaan, kutsuimme eläinlääkärin. Tämä totesi tilanteen olevan vakava, Jellalla oli luultavasti hiekkaähky.
Kukaan ei ollut osannut aavistella hiekansyöntiä! Laidunkauden jälkeen tamma oli vain jatkanut, mitä ilmeisimmin, aiemmin opittua tapaa, vaikka sillä oli kavereita ja tilaa. Tosin maahan levitetyt heinät saattoivat myös edistää hiekansyöntiä. No, eläinlääkäri letkutti Jellan, ja iltapäivällä hepan maha jo toimi itsellään. Sille täytyy varmaan hankkia jonkinlainen kuonokoppa hiekansyönnin estämiseksi, silloin kun maa on paljas. Rehevällä laitumella eläinlääkäri arveli tamman pärjäävän, kuten viime kesänkin, kunhan sille syötetään kuivaa pellavaa tai jotain muuta hiekkaa poistavaa. Selvisimme siis säikähdyksellä, isolla laskulla sekä jatkuvalla huolella ja huolenpidolla. Nyt kyllä kismittää, miten tästä ei tiedetty etukäteen, oli sentään Jellan henki uhattuna.

o. Sandór Radon, kengittäjän uhri

10.9.2008 Nelivuotias Santtu viettää ensimmäistä täyteen buukattua kisakauttaan ja kiertää keräämässä kokemusta valjakkoajokisoista. Viimeksi vakikengittäjämme oli estynyt ja piti saada äkkiä joku muu naputtelemaan parit irronneet kengät paikoilleen. Tämäpä kengitti Santun päin mäntyä. Ori oli jatkuvasti levoton, vaihteli asentoaan ja alkoi liukastelemaan ja kompuroimaan, varsinkin ravissa ja varsinkin takajaloistaan. Syy löytyi kavioista ja kengistä. Viime kisojen sählinki selittyy toivottavasti kokonaan tällä kohtuuttomalla stressillä.
Tänään Santtu sai vihdoin vanhan kengittäjän takaisin, joka vuoli ja taivutteli huolellisesti täsmälleen Santun omaan kavioon sopivan kengän, sopivalla uralla ja oikein naulattuna. Orin askellajit paranivat heti ja se sai takaisin oman pirteän olemuksensa muutamassa päivässä. Onneksi kengät huomattiin korjata tarpeeksi nopeasti, eikä vääristä jalka-asennoista ehtinyt jäänyt mitään vaivoja (tai ainakaan niitä ei vielä ole tullut esille...).

t. Zaaliyah KTN, t. Zhufia KTN ja t. Zitahaya KTN, irtohypytystä

30.8.2008 Tänään lähdettiin tallityttöjen kanssa irtohypyttämään meidän kisatammalaumaa. Lilli on juuri siirtynyt eläkkeelle, mutta on vielä hyvässä kunnossa ja sai näyttää nuorikoille mallia. Fia ja Zita pursuivat intoa levättyään pari päivää viime kisojen jälkeen, ja huippuunsa viritetyt kisaratsut olivat kyllä aika pommeja kentällä.
Ratsastin Lillillä ensin noin 20 minuutin verryttelyn, mentiin vaan rennosti kaikki askellajit molempiin suuntiin, tälleen lomalaisen vetreytyksenä. Lilli työskenteli todella halukkaasti ja kantoi itsensä alusta alkaen oikeinpäin ilman suurempia tuuppaamisia. Sitten se pääsi pienelle kävelylenkille, kun juoksutettiin hetki Fiiaa ja Zitaa niin että lihakset lämpenivät. Sitten kaikki kolme pääsivätkin lampsimaan vapaana kentällä, kun kasattiin kolme estettä ja kuja (liinoilla, oltiin laiskoja).
Kaikki hepat tajusi heti jutun juonen, kun ne ohjattiin ensimmäistä kertaa yksitellen 60-70 cm sarjalle. Toinen kerta, viimeinen okseri hieman isompana meni myös hyvin, mutta sitten Fia alkoi käydä kierroksilla ja villitsi muut mukaansa. Kun hepat rynnistivät esteille, kaatui okseri lopulta kokonaan, mutta onneksi kintut säilyivät ehjinä. Sitten Fia otettiinkin narun päähän, Lilli ja Zita suorittivat ensin 100 cm sarjan, 120 cm sarjan ja lopulta viimeinen este oli kookas 140 sentin okseri. Fia sai hypätä viimeisenä 110 ja 130 sentin sarjaa. Se saa näköjään sittenkin hypätä liian vähän vapaana, kun alkoi touhottaa hirmuisella vauhdilla, pukitteli vain esteiden jälkeen. No, hepat kisailivat vielä senkin aikaa kentällä kun kasattiin tolpat ja puomit pois, sitten Fia tuntui rauhoittuneen niin että uskalsin lähteä lapsimaan sillä ilman satulaa pienen käyntilenkin muiden mukana loppukäynneiksi. Oikeastaan vain kierrettiin kiertotietä tallille. Siellä mammat pääsi omiin karsinoihin päiväruuille kelailemaan vaihtoehtoliikuuntaansa. :)

o. Szemere, valjakkohevosen treeniä

15.8.2008 Serre on osoittanut kykynsä kisahevosena napsimalla sijoituksia vaativissa valjakkoajokilpailuissa. Nyt ollaan vielä keskellä kisakautta, ja kun on parin viikon väli kilpailuissa, lähdettiin heittämään treenauslenkki selästä käsin.
Eikun heppa puhtaaksi ja remppeet niskaan, ei mitään isoja ja prameita kärryjä tällä kertaa vaan satula. Kuski selkään ja menoksi. Mentiin reipasta ravia pitkät pätkät, mäkiä ylös ja varovaisemmin alas, sekä kunnon irrottelupätkä laukkasuoralla. Serre nautti silminnähden kun sai painaa menemään minkä ikinä pääsi. Suoran lopussa mielessä käväisi jo hitunen pelkoa, kun ori ei vastannut pidätteisiin kaikessa vauhdinhurmassaan, mutta parin päättäväisen kiskaisun jälkeen hiljesi kuitenkin. Huhhuh. Sitten jatkettiin sitä reipasta, letkeää hölkkää ja käveltiin vasta vartti ennen kotiinpaluuta. Johan tuli hiki kuskillekin. Serre pääsi pesulle ja vielä fleeceloimen kanssa tarhaan kuivumaan - ja loppuverryttelemään. Se meinaan pinkoi ulkona vielä yksinään kun oli tammoja ulkona samaan aikaan, eipä näyttänyt kovin poikki olevan.

t. Ibolya Elseje, kesälomalainen

3.8.2008 Kun pitää lähteä tarkastamaan laidunten aitoja, minkäs muunkaan valitsen ratsukseni kuin Ipsun, mamman oman sisupussin. Ipsu painaa menemään läpi ryteikköjen innosta puhkuen. Se on tallin varmajalkaisimpia ratsuja. Siispä pyydystin hepan laitumelta, lauma juoksi ensin vähän matkaa poispäin, mutta Ipsun sai helposti kiinni rapistelemalla namipussia. Talutin sen portille ja tallipihalle puomille jossa odotti pari harjaa, pöllytin valkoisen karvan ripeästi puhtaaksi ja nostin satulan selkään. Tamma olikin pyöristynyt laitsalla niin että satula meinasi jäädä liian kapeaksi. Suitset päähän ja menoksi. Melkein kaksi tuntia kierrettiin jok'ikinen laidun. Kävellen olisi kestänyt vielä kauemmin, Ipsu lompsi tarmokkaasti maastossa missä vain, yksi purokin ylitettiin reippaalla loikalla. Ja löytyihän sieltä pari mädäntynyttä ja katkeamaisillaan oleva puuta kaikista kauimmaisena. Meidän remonttireiska saisi tulla korjaamaan sen autollaan. Ipsu sai vielä takkutukan selvityksen ja ötökkämyrkkysuihkuttelun ennen kuin päästin sen takaisin laitsalle kamujen luo. Portilta se jo hirnui muille ja lähti laukalla. Olipas rasittava lenkki. :)

t. Zaaliyah KTN, o. Ziquel KTN, t. Ktisztina ja o. Mátyás KTN, vieroitus

8.8.2008 Sinkki ja Matti ovat tulleet siihen ikään että olisi aika jättää mamma lopullisesti. Lilli eikä varsinkaan Krisse päästä varsaansa enää juuri imemään. Varsat syö väkirehua, Matti pikkuisen nuorempana tosin huonommin, vaikka ruoho kelpaakin. Nämä neljä ovat samalla laitsalla vanhempien varsojen Izabellan, Ildikón ja Sandórin kanssa, niiden emät on jo siirretty "mammalaitsalle" muiden tammojen seuraan. Tänään lähdettiin viemään Lilli ja Krissekin sinne.
Krisse vanhana tekijänä antoi helposti kiinni ja käveli muitta mutkitta taluttajan perässä portista ulos, Lilli ensikertalaisena äitinä ja vähemmän aikuisena seurasi, vaikka vilkuilikin pari kertaa taakseen. Reipasta tahtia talutettiin tammat kauas pois, kuulomatkan taa mammalaitsalle. Varsat jäi portille, Sinkki menetti mielenkiintonsa yhtä nopeasti kuin yksivuotiaat kaverinsa, mutta Matti huusi surkeasti ja pitkään portilla. Kun vastausta ei kuulunut, se lopulta seurasi muita. Jos hevonen voi näyttää surulliselta, niin Matti näytti!
Syksyn tullen orivarsat siirretään omaan laumaan pihattoon, neitokaiset menee eläkeläistammojen laumaan. Sitä odotellessa varsaviisikkomme kirmaa suurella laitumellaan nauttien nuoruuden ilosta ja huolettomuudesta. Myös Matti, joka toipui pienestä järkytyksestään nopeasti.

t. Zabina KTN, Kerrankin näyttävä kisaheppa

3.4.2008 Huomenna on tiedossa estekisat, lähdetään aamuaikaselta. Eilen treenattiin vielä esteitä Zannan kanssa, hypättiin matalaa kolmoissarjaa, tuli vähän takajalkoja jumpattua.
Tänään hain Zannaa tarhasta iltapäivällä ja ähkäisin kun näin hevosen: hännänpäästä korviin asti paksu mutakerros. Kivat, märät kevätilmat on tehneet tarhat aivan liejuksi, eikä tällaisella auringonpaisteella turhaan loimitella. Päätin sitten pestä koko hevosen. Zanna seisomaan vesariin, shampoot esiin. Raaputin ensin paksut, kuivat mutakerrokset pois selästä, sitten vaan reilulla kädellä vettä ja shampoota. Hiukan tamma yritti närkästyneenä väistellä, mutta eipä se ristikiinnityksestä mihinkään päässyt. Harjan kanssa putsasin varsinkin jaloista kaikki hiekat, ja hännän pesun jälkeen selvitin sen kiillotusaineen kanssa. Hikiviilalla enimmät vedet pois ja fleecen kanssa heppa karsinaan mussuttamaan heinää.
Illalla käytiin vielä maastossa kävelemässä tallityttöjen ja nuorien heppojen kanssa, Zanna narun päässä. Iltapuhteiksi tehtiin harjaan valmiiksi sykeröt, ettei aamuaikaisella tarvitsisi kaikkia letittää, ja öljyttiin kaviot kiiltäviksi kuin parhaallakin näyttelyorilla. Zanna saikin seistä koko yön (kuivan) loimen kanssa, ettei vaan likaisi itseään ennen kisoihin lähtöä. Tulipas tyylikäs kisaratsu.

t. Pranvera Ion & Zimpreza KTN, Lapsuus on parasta aikaa

20.3.2008 Nuori veikkonen Zimpreza miettii vielä kutsumanimeään, mutta se alkaa vakiintumaan aikalailla Pressaksi. Kovin ylpeästi nuorukainen tätä nimeä kantaakin.
Tänään nousin vasta toista kertaa Veeran selkään varsomisen jälkeen, vaikka siitä on jo monen monta kuukautta. Mamma olikin oikein pirteänä aurinkoisessa kevätsäässä ja lähdettiin kävelemään maastoon. Pressalle laitoin riimun ja liinan, se pysytteli aika tiiviisti äippänsä hoteissa, vaikka onkin matkaillut tallin ulkopuolella ennenkin. Vajaan puolen tunnin metsäkäppäilyn jälkeen tultiin kentälle. Ylitettiin pari puomia, joita Pressa sai tutkiskella, muttei se löytänyt niistä mitään kummallista, vaan seurasi kuuliaisesti perässä.
Harjailin vielä molempia heppoja tallipihalla, Veera nautiskeli kovasti. Pressa ei olisi niin tästä kummallisesta lääppimisestä välittänyt, mutta antoi kumminkin käydä kaikki paikat läpi, samalla kun itse maisteli ja riepotteli harjoja. Jalkojen nostokin sujuu nuorukaiselta, vaikka sen ego onkin vähän koetuksella, ja pitää yrittää aina vähän nojailla vastaan.

t. KTN Zweistra, Hankala potilas

6.3.2008 Tänään kun hain tammoja sisälle, huomasin Vilman kyljessä vuotavan haavan. Tamma on laumassa välillä oikea tappelupukari, enkä yllättynyt, kun huomasin haavan tulleen jonkun potkaistessa Vilmaa hokilla. Onneksi tamma on tauolla ahkerimmasta kisauksesta, joten haava ei tuo suurtakaan muutosta ohjelmaan. Hankalinta kumminkin oli saada haava hoidetuksi.
Kun ilmestyin Vilman karsinan ovelle Betadinepullon kanssa, tamma vain irvisteli nurkasta ja piti jalan hieman nostettuna ovelle päin. Se on aina niin hankala potilas! Määrätietoisesti kumminkin pyydistin hepan riimuun, vaikka se heittikin yhden rundin ympäri karsinaansa irvistellen, paikoillakseen hoitotoimenpiteitä. Kun sain Vilman asettumaan vesariin, jätin sen yhden tallitytön suihkutettavaksi, mutta kuinkas kävikään: tamma oli saanut slaagin veden osuessa haavaan, potkinut ja törmäillyt ympäriinsä, ei ollut saanut naruja poikki vaan onnistunut telomaan itsensä terävään osaan vesihanan vieressä. Loistavaa. Suihkutin myös pienemmän haavan alakaulassa, ja uudella yrityksellä saatiin haavaa vähän putsattua ja turvotusta laskemaan hetkeksi. Sitten Vilma mussuttamaan heiniä karsinaansa ja luimimaan kaikille jotka uskalsivat lähestyä. Onneksi kumminkin jos kaikki menee kuten aikaisemminkin tämän hepan kohdalla, tamma on oma mukava itsensä viikon lopulla, haavan parantuessa ja sen päästessä liikkumaan.

t. Zaaliyah KTN, Lumihankitreeniä

28.2.2008 Lilli on loistavassa kisakunnossa ja on edennyt jo huimiin 150 sentin esteluokkiin asti.
Tänään käytiin rennosti maastoilemassa, kun vihdoin ollaan saatu lunta maahan. Päätin uskaltautua lähtemään ilman satulaa pelkän viltin kanssa, vaikka tamma aika räiskähtelevä luonteeltaan onkin, niin ajattelin sen vielä olevan väsynyt eilisistä rankoista treeneistä.
Mitä vielä, Lilli porskutti menemään hyvin reippaasti alusta alkaen, ja hypähti raville pienimmästäkin pohkeesta. Siinä sitten hieman jännittyneenä itse kukin lähdettiin samoilemaan metsän keskelle, poikettiin välillä polulta umpiryteikköön, jotta Lilli joutuisi katsomaan ja varomaan jalkojaan. Loistava treeni tuli tästäkin, vaikka hiljaa mentiin, oikein tunsin kun tamman selkä nousi ja pyöristyi, kun se asetteli kavioitaan risukkoon. Mentiin toki myös lumessa kahlausta pellolla, kun tälläinen treenausmahdollisuus tuli vesisateiden jälkeen. Ravattiin isoa ympyrää, ja kun en viitsinyt hetken kuluttua enää yrittää pomppia mukana tamman lennokkaassa ravissa, mentiin rentoa ja letkeätä laukkaa, osittain polveen asti ulottuvassa hangessa. Lilli tykkäsi yhtä paljon kuin minäkin. Käveltiin takaisin tallille ja säästyin vielä jalkojen kylmäykseltä, kun lumi oli viilentänyt kinttuja jo mukavasti.

o. Zeresenay KTN, Kuljetus-oppitunti

15.2.2008 Parivuotias oripoika Jere on tutustunut traileriin jo ihan pienenä emänsä kanssa. Nyt kumminkin muutamat automatkat ovat osoittaneet vakavia puutteita orin kuljetuksessa, se nimittäin alkaa riehumaan heti kun huomaa, että pysähdyttiin ja auto sammutettiin. Traileri sai viime kerralla isoja lommoja kärsimättömistä kavioista ja minä naarmuja, kun ori kiskaisi minut narun perässä mukaansa peruuttaessa vauhdilla ulos, heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Onneksi Jere ei päässyt karkuun, ja pahimmat hetken olivatkin paluumatkan jälkeen omalla pihalla.
Tänään sitten pakattiin heppa autoon ja jätettiin sinne syömään heiniä, omalle pihalle. Rapsuttelin Jereä, eikä se kauaa jaksanut kolistella. Rauhallisen tuokion jälkeen avasin varovasti oven, mutta jatkettiin vielä syömistä ja rapsuttelua. Kun oltiin pari minuuttia oltu ihan rauhassa, avasin sitten puominkin ja Jere pääsi jatkamaan syöntiään tarhaansa. Ori vähän kummasteli, mutta saipahan hyviä kokemuksia traikusta. :) Ja treenit jatkuu, että hepasta saadaan mallikas käyttäytyjä tulevaisuuden kisamatkoille.

o. Kazmierz, Eläkeläispäiviä

5.2.2008 Kassu on siirtynyt nyt eläkkeelle hienon kisauran jälkeen. Tämä oripoika on kaikkina näinä vuosinaan meillä sairaslomaillut vain kerran, ja sekin kolhu jalassa parantui nopeasti. Todella terve kuin pukki, loistava asia varsinkin siitosorilla.
Tänään ratsastettiin Kassun kanssa kentällä. Pojan liikunta on päässyt vähenemään kun sitä ei enää treenata, mutta tänään mentiin reippaasti eteenpäin rennossa muodossa, ympyröitä ja siirtymisiä. Kassu on rauhoittunut ratsastaessa paljon, ja nytkin se keskittyi kulloiseenkin asiaan huolella. Sen satulasta on toppaukset kuluneet huolestuttavasti, joten loppuviikko taidetaankin mennä ilman satulaa, jos viedään satula satulasepälle. Kassu yleensä innostuu ilman satulaa riekkumisesta, katsotaan nyt, onko loppuviikon liikutus sittenkin taluttelua, juoksutusta ja irtohypytystä. :)

o. Zeresenay KTN, Se pelottava asia selässäni

2.2.2008 Parivuotias Jere tutustui tänään ensi kertaa satulaan. Se on ottanut tyynesti vastaan riimut, loimet ja eläinlääkärin sorkkimassa suutaan, joten mitään fiaskoa ei ollut odotettavissa, päinvastoin. Nuorukainen on nauttinut elämästään rypemällä pitkin maita ja mantuja varsakaverinsa Sillin (Zhirinov KTN) kanssa, ja tästä alkoi nyt tuleva ratsun ura. Jere seisoi pää alhaalla roikkuen kun paineltiin selkää, laitettiin huopa ja sitten varovaisesti satula. Tuntiessaan möhkäleen selässään se nosti päänsä ylös, hönkäisi ja käänsi päätään katsoakseen selkäänsä. Riimunnarun päässä seisova tallityttö kuitenkin hätääntyi että nytkö se lähtee, jolloin Jere tietenkin kammoksui että hui tähän on hirveetä ja lähti steppailemaan käyntivolttia päristen... Kiskaisin satulan pois ja ori tunnusteli hetken, totesi sitten että jaaha, lepo, ja jatkoi paikallaan möllöttämistä. Uudestaan kun laitettiin satula, Jere oli jo valmiiksi vähän jännittynyt, mutta sitten jo nauroimme sille kun se vaan tuijotteli ja totesi että jaaha, taas jokin tällainen kapistus, ja alkoi pureskella sille tarjottuja heiniä.

t. Pranvera Ion, Kiitolaukka tekee hyvää

29.1.2008 Veera on kuntoutunut yli vuoden takaisesta jalkavammastaan todella hienosti. Pelkäsin jo tamman kisauran katkeavan alkuunsa -06 syksyllä, mutta lähes vuoden sairastelun jälkeen palattiin isoille estekentille, ja millä menestyksellä! Veera on näyttänyt taitonsa 140 luokissa keräämällä useita sijoituksia. Myös kenttäkisoissa tämä tamma on elementissään.
Tänään käytiinkin oikein porukalla maastoilemassa. Tallitytöt lähtivät Zannan (Zabina KTN) ja Lillin (Zaaliyah KTN) kanssa minun ja Veeran mukaan reippaalle hölkkälenkille. Innostuttiin revittelemään aivan täysiä kun tiet olivat sulia, se teki hevosillekin hyvää, kun pääsivät pinkomaan jalat suorina, minkä ikinä pääsivät. Lopuksi tietenkin Veera näytti viisivuotiaille nuorikoille mallia, miten kuunnellaan ratsastajaa ja hidastetaan käyntiin nätisti, kaikessa rauhassa, ilman protesteja. Erinomaista.

t. Nadezhda, Matkaratsun elämää

28.1.2008 Natte tuntuu pysyvän huippukunnossa kuin itsestään, hyvin yksinkertaisella treenauksella - höllkäilylenkkejä pitkin metsiä ja peltoja. Se on edennyt hyvin nopeasti VMJ:n matkaratsastuskisoissa, nyt aletaan strattailemaan huimia 125 kilometrin matkoja. Huh. Siinä tulee ratsastajalla jo enemmän hiki kuin hevosella. Natte on muutenkin erinomainen lajissaan, sitä ei hylätty liian rasituksen takia kertaakaan.
Eilen huomasin tamman keränneen takasiinsa kivikovat nestepatit, ilmeisesti kun tarhailu ja lenkkeily on jäänyt vähälle huonon kelin takia. Natte on kuitenkin liikutettu joka päivä, monta kertaa vielä iltamyöhällä ollaan kömmitty liina kädessä maneesiin, jotta heppa pääsee vielä juoksemaan. Kylmäys ei ole vielä saanut patteja häviämään, mutta onneksi Natte ei tunnu välittävän niistä, vaan liikkuu puhtaasti koko elämänilollaan.
Tämän tamman kisaukseen otettiin nyt ensimmäistä kertaa mukaan jotain muuta kuin matkaratsastus, nimittäin huomenna käydään starttaamassa pikkuluokissa maastoestekisoissa. Hyvin mielissään Natte on ainakin ollut kun kotimetsissä ollaan pompittu.
Natella on näyttelyt tiedossa jonkin ajan kuluttua. Kengittäjän naputellessa tamman kavioita satuin sitten päivittelemään sen erittäin epäedustavassa kunnossa olevaa karvaa, raukkaparka kun ei tuosta ilmasta tiedä onko talvi vai kesä. Vanhaan kunnon hevosmiestyyliin sain sitten vinkiksi syöttää hevoselle kananmunia viikon tai parin ajan kauran seassa. No, kokeilun arvoista. Katja

o. Benedikt Ion, Vanhin ja viisain

27.1.2008 Benkku täytti tänään 25 vuotta! Se sai viime YLA-tilaisuudesta kolmospalkinnon, ja on nyt lopullisesti eläkkeellä. Benkku pysyy tietenkin kotona, viettämässä vanhuudenpäiviä, nuorten hevosten treenauskaverina. Sen jalat ovat menneet kokoajan huonompaan suuntaan, ja se on oireillut niitä viime aikoina ontumisina, mutta rakkaalle orille järjestetään kaikki mahdollinen hoito mitä se tarvitsee.
Tänään taas yritettiin saada Benkkua tutustumaan yksivuotiaasiin oripoikiin Zhirinoviin ja Zeresenayhin, mutta niitä ei ainakaan vielä voi tarhata yhdessä, Benkku kun ei sietänyt nuoria tulokkaita edes aidan takana. Katja

Sivujen suunnittelu ja toteutus © Katja.
Hevoskuvat © Fally, dingbat2005 / flickr.com sekä Moe's River Shagyas, tausta © pro-saurus.