Olimme jo jonkin aikaa haaveilleet
suomenhevosvarsasta ja niinpä meille aukeni mainio tilaisuus saada sellainen Monnin Ravitallin kautta tilausvarsana.
Emän ja isän varsalle saimme valita itse ja ketkäs muutkaan olisimme halunneet kuin Monnin omat
kasvatit Ryysyrannan Romeon ja Ryysyrannan Primadonnan. Valinta oli melko varma, sillä ko. yhdistelmästä
oli paljon menestyneitä hevosia. Viides päivä toukokuuta 2003 Monni sitten soitti meille, että varsa
syntyi onnellisesti yöllä. Terveen tamman saimme, joka nimiehdotuksemme mukaisesti sai nimekseen
Ryysyranna Rupsakka. Ropsu muutti meille vuoden ikäisenä.
Ensikerran, kun olimme hevostamme katsomassa, tiesimme heti, että edessämme oli hyvin selväpäinen
otus. Se oli laitumen ehdottomasti utelian varsa ja tulikin reippaasti omistajiaan tervehtimään.
Taputtelimme, silittelimme ja nostelimme tamman jalkoja, mutta se seisoi laitumella kuin patsas
hermostumatta jatkuvaan hypistelyyn. Kertaakaan se ei edes säikähtänyt mukanamme olevaa
riehakasta saksanpaimenkoiran pentuamme Ronia, joka yritti saada nuorta neitiämme mukaan takaa-ajoleikkiin.
Vuotiaana, kun Ropsu tuli kotiin, aloimme heti kouluttaa sitä ravihevoseksi. Tamma otti uudet asiat
vastaan muuten rauhallisesti, mutta kuolaimesta se ei pitänyt ollenkaan. Ensimmäisellä kerralla annoimme
sen olla jonkin aikaa tarhassa kuolain suussa ja Ropsu yritti juosta rautamöhkälettä pakoon minkä
jaloistaan pääsi. Toisella kerralla tamma oli jo paljon rauhallisempi, mutta suu kävi hermostuneesti.
Ostimme sille kumiset kolmipalat Ratsastusvälineliikkeestä ja johan rauhoittui. Puolitoistavuotiaasta
kaksivuotiaaksi Ropsu vietti muiden varsojen kanssa kesälaitumella. Seuraavana keväänä aloimme jälleen
koulutuksen. Nyt tyttö kulkee jo ihan mukavasti kärryjen edessä, eikä ole apäilystäkään ettemme olisi
jo radoilla 3-vuotiskauden alussa.
|
|
