Tervetuloa virtuaalisten eestinhevosten asiaa ajavan yhdistyksen sivuille! VEY:n päätarkoitus on kartoittaa eestinhevosten kanta rekisteröimällä poneja, sekä tehdä rotua tunnetummaksi virtuaalimaailmassa. Pyöritämme myös kasvattajalistaa, sekä välillä järjestämme erilaisia tapahtumia tai kisoja. Meidät löytää VRL:n linkkilistalta. Pitemmittä puheitta voitkin siirtyä tutkailemaan lähemmin. e-mail: Katja Vieraskirja Viimeisin päivitys on ollut 3.3.06.

HUOMIO.
Eestinhevosyhdistys on tullut tiensä päähän minun omistuksessani. Joku on ehkä huomannut, että päivityksiä on melko harvoin, eikä toiminnan aktiivisuudessa ole kovinkaan kehumista. Joten sinä, mukava, aktiivinen, aikaansaava eestinhevosten ystävä, jatka toki tämän hienon rodun asian ajamista. Perusta yhdistys! Sivut pysyvät pystyssä ja rekisteröintejäkin voi lähetellä, tästä ei luovuta ennen kuin uusi, toimiva, hieno yhdistys on pystyssä.
Ilmoitelkaa itsestänne, uudet reippaat yhdistykset. :)

---

Eestinhevosen rotumääritelmä

Kutsutaan myös: eestinponi, vironmaatiashevonen, klepper, estonian native horse, eesti hobune, eesti tõugu hobune

Tyyppi: (kevyehkö) kylmäverinen
Kotimaa: Viro
Säkä: suositeltava 140-147 cm (myös hevoskorkuiset hyväksytään)
Värit: kaikki yksiväriset, yleisimpiä ovat ruunikko, kimo, rautias, musta, voikko ja hallakko

Eestinhevonen on pienehkö, ponikokoinen, kestävä ja jykevärakenteinen olematta kuitenkaan raskas:

• Pää ilmeikäs, usein karkeatekoinen, otsa leveä
• Lyhyehkö, paksu kaula
• Matala säkä
• Syvä rintakehä
• Suora, lihaksikas selkä
• Pitkä, leveä lautanen
• Jalat lyhyet/matalat, suorahkot, kestävät, hyväasentoiset
• Kaviot kovat, säännölliset, melko pyöreät
• Takaosa lihaksikas
• Häntä melko alhaalle kiinnittynyt

Eestinhevosten historia ulottuu jopa 2800 vuoden taakse. Se on alkuperäinen eestiläinen maatiaisrotu, jo 1000-luvulta on löydetty todiste tästä hevosesta.
Eestinhevosen pääkäyttö oli entiseen aikaan maataloustöissä ja eestinhevosia oli vielä ensimmäisen maailmansodan aikaan Virossa yli kymmenen tuhatta yksilöä. Neuvostovallan aikana kanta kuitenkin hupeni jyrkästi, kun hevosen käyttöä maataloustöissä ei enää suosittu eikä rotua juurikaan kasvatettu. Eestinhevonen kävikin rotuna jo lähes katoamisen partaalla, mutta Viron itsenäisyyden jälkeen eestinhevosen arvostus ja sen käyttö lähinnä perhe-, turisti- ja urheiluratsukäytössä on lisääntynyt voimakkaasti.

Luonteeltaan eestinhevoset ovat reippaita, oppivaisia, älykkäitä, rauhallisia ja miellyttäviä. Ne ovat vähällä toimeen tulevia, sopeutuvaisia, sitkeitä ja pitkäikäisiä. Eestinhevoset ovat hyvin terve rotu, eikä niillä ole mitään perinnöllisiä sairauksia.
Rotua suositaan ratsastuskouluissa, ne ovat hyviä myös kisakentillä, miellyttäviä vaellusratsuja ja sopivat myös kärryn tai reen eteen. 

(Lisää voi lukea Hevosmaailma.netistä tai Suomen Eestinhevosyhdistys ry:n sivuilta.)

Ensimmäinen kuva, tummanrautias t. Tolly © Katja Ä., toinen kuva r. Eedu Jokioisten Ratsastusterapiatallilta.