 Pictures by Klosterhof-Medingen Yleisesti Riku on luonteikas, kiltti, mutta samaan aikaan myös hankaluuksien aiheuttaja, tai ainakin se pistää hieman joka asiassa kapuloita rattaisiin ihan vain maineensa vuoksi. "Kiukuttelulla" on harvoin perimmäistä tarkoitusta, ellei hoitaja ole tehnyt sille jotain väärää. Esim. Jos Riku säikähtää oikeasti jotain, niin hoitaja tulkitsee sen pilana ja antaa pienen rangaistuksen. Hoitaessa Riku on melko kiltti. Se pitää harjauksesta, mutta kovakouraisesta, liian pehmeistä vedoista tai muuten epämukavasta vedosta se ilmoitta ärsyyntyneellä pään heilautuksella tai luimimalla. Pahaa se ei silti tee, vaikka joskus se saattaakin hieman uhkailla. Muuten se onkin kiltti harjata. Hännän ja harjan selvityksestä se ei pidä lainkaan. Harjan selvitys sujuu melko hyvin, mutta häntää on inhotava harjata. Sillä Rikun häntä on aina takussa, ja toisekseen, se huitoo hännäällää kuin sen takana olisi iso lihava paarma, joka haluaisi todella kovasti pistää Rikua lautasille. Se ei silti potki. Rikun kaviot on suhteellisen helppo puhdistaa. Jos se sattuu luottamaan hyvin johonkin henkilöön - kuten omistajaan tai hoitajaan-, voi se valmiiksi nostaa kavionsa. Mutta muille se antaa maineen hieman hankalana herrana. Suojat voi Rikulle laittaa huoletta, sillä se ei nostele jalkojaan tai ainakaan potki. Tallitavat Rikulla on melkoisen hyvät, ottaen huomioon, kuinka pirullinen hevonen se on. Kaurakärryn kiertäessä tallia Riku ei koskaan potki ovea tai hirnu. Syy siihen lienee, että se ei ole koskaan välittänyt ruuasta niin paljon, kuin hevoset yleensä. Toki sille ruoka maistuu ja on aina maistunut - varsinkin makupalat- mutta se ei koskaan kerjää ruokaa. Se pitääkin huolta linjoistaan. Muut tavat ovat myös kohtuullisen hyvät - se ei niele ilmaa, potki seiniä tsm. Tosin tietysti se hirnuu tammoille, jos ne sattuvat kulkemaan karsinansa ohi. Ulospääsyä Riku odottaa kovasti, ja saattaakin siitä syystä pyöriä karsinassaan hieman ennen ulospääsyä. Mutta heti kun hoitaja tulee riimunvarren kanssa ovelle, Riku rauhoittuu salamannopeasti. Ratsastaessa Riku on aina herkkä - niin suusta kuin pohkeistakin - mutta myös välillä oikea luupää. Joka ratsastuskerta se edes kerran laittaa kapuloita rattasiin. Määrä riippuu Rikun mielialasta. Jos se on kiltillä päällä, se ei juurikaan temppuile. Mutta kun se ori on oikein pirullisella tuulella, niin ratsastaja saa pysyä varuillaan ja valmistautua ilmalentoihin. Rikun yleisimmät temput ovat kulmien oikominen ja niiden pelkääminen, turha säpsähtely ja poikitus, kun pitäää mennä kunnolla. Tämä ei silti tarkoita, että Riku olisi mahdoton. Ei, jos sitä ratsastaa oikein, ei Riku juurikaan temppuile. Mutta jos selässä on vain hiemankin epävarma ratsastaja, temppuilee ori heti. Riku kuumentuu turhasta ohjista vetämisestä tai turhasta pohkeiden käytöstä. Sitä saa siis ratsastaa kuin silkkihansikkain. Ori suostuu pelaamaan yhteen, jos et häiritse sitä. Turha painon siirtelykin saa Rikun hämmentymään, ja se aloittaa temppuilun. Raippaa ei välttämättä tarvitse ottaa, se riippuu ratsastajasta tai sitten, millä päällä Riku on. Kannuksia sillä ei tarvitse, sillä sehän on herkkä kyljistään. Rikun käynti on rytmikästä, ja se astuu alleen erittäin paljon, jos ratsastaja ratsastaa juuri oikein. Ravi on pehmeää, letkeää, mutta matkaavoittavaa. Laukka on pehmeää, mutta ei 'keinutuolilaukkaa' (ei eteen-taa-eteen-taa-eteen-taa-laukkaa). Hypätessä Riku kuumenee hieman. Se ei siedä estevalmennuksessa odottelua ja puree kuolainta. Heti, kun se saa lähtömerkin raviin, se toimii salaman nopeasti, kaula kaarella ja häntä soihtuna. Riku ei itseasiassa kuumu esteillä, vaan se kuumuu kaksi kertaa helpommin, kuin tavallisesti. Kuumuminen ei tapahdu ryntäyksenä, kuin yleensä ajatellaan. EI, vaan Riku poikittelee, ravi (mutta ei laukka) muuttuu varautuneeksi, odottamaan lähtömerkkiä. Kun sille antaa laukkapohkeet (tai pikemminkin ajattelee laukkaa) ori heti rentoutuu ja antaa itsensä ratsastajalle ratsastettavaksi. (Luonteen on kirjoittanut entinen omistaja)
|