Oreista usein luullaan, että ne ovat hyvin villejä sekä melkeinpä vaarallisia, tai ainakin hyvin omapäisiä. Kyllähän se varmasti pitää joidenkin kohdalla paikkansa, mutta minäpä olenkin toista maata. Siitä kiitos kuuluukin emälleni Rosielle, joka periytti hienon luonteensa minulle.

Hoidettaessa olen rauhallinen ja kuuntelen hyvin mielelläni hoitajaa. He ovat niin avoimia ja kertovat todellakin kaiken minulle harjailun lomassa. Mikä onkaan mukavampaa kuin kuunnella rauhallista puhetta samalla, kun joku harjaa tai jopa hieroo sinua. Minut on hyvin helppo varustaa, koska en temppuile lainkaan. Miksi ihmeessa tapella vastaan, kun pääsee taas harjoittelemaan laukanvaihdoksia ja kokeilemaan miten hyvin taipuu kulmissa.

Taluttaessa ainoa paheeni on ruohonkorret. Kuka muka pystyy vastustamaan keväällä uuden ruohon makua? Minä en ainakaan, mutta ei se kummemmin taluttajiani ole haitannut. Paitsi jos jään kunnolla rohmuamaan niitä, silloin voi tulla muutama ilkeänoloinen sana ja nykäisy narusta.

Ratsastettaessa käyttäydyn tietenkin hyvin, no lähes aina. Joskus jokaistahan hiukan kiukuttaa, joten pitääkö silloin muka tehdä kaksijalkaisen jokaisen käskyn mukaan? No, niin se kyllä taitaa mennä, joten kun olen päässyt harjoituksen makuun, unohtuu kiukku kuin kiukku. Koulua minä rakastan sydämeni pohjasta, vaikka kyllä esteetkin kelpaa. Maastossa en pelkää ja olen varmajalkainen. Jos ollaan suurellakin porukalla liikenteessä, niin minä en mitenkään hingu päästäkseni johtoon, mutta monesti minut kyllä syystä tai toisesta sinne pistetään.

Ja minuahan ei olla ajokoulutettu, minä todellakin inhoa kaikenlaisia kärryjä. Varokoon se joka luulee minun alistuvan sellaista vetämään.